Kamppailulajien maailmassa on viime aikoina kohistu lajista nimeltä MMA, josta monelle saattaa tulla mieleen mammanpoika, vaikka mammanpoikien lajista ei suinkaan olekaan kyse, vaan erityisen rankasta kamppailulajista. Mutta mitä tämä lyhenne oikeastaan tarkoittaa? Kerromme siitä tässä artikkelissa.

Mistä sanoista lyhenne MMA tulee?

Lyhenne mma tulee sanoista Mixed Martial Arts ja sillä viitataan vapaaotteluun. Kyseessä on täyskontaktissa käytävä kamppailulaji, jota käydään erilaisilla säännöillä. MMA yhdistää erilaisia tekniikoita, joita on perinteisesti käytetty erilaisissa kamppailulajeissa. Otteluita käydään sekä häkeissä että vapaaottelukehissä.

Miten MMA on kehittynyt?

Moderni vapaaottelu alkoi länsimaissa tulla tutuksi 1990-luvun alkupuolella. Lajin juurten voidaan kuitenkin katsoa yltävän aina antiikin Kreikkaan, jossa harjoiteltiin pankration-nimistä, vapaaottelua muistuttavaa lajia. Laji pääsi jopa mukaan antiikin Kreikan olympialaisiin. Rooman valtakunta jatkoi lajin perinteitä, ja siitä kehittyi entistäkin raaempi. Kun Rooman valtakunta luhistui, katosi Euroopasta myös vapaaottelu vuosisatojen ajaksi.

Myös Kiinassa on tavattu vapaaottelua muistuttavia lajeja, samoin Japanissa ja Brasiliassa. Bruce Leetä voidaan pitää eräänlaisena pioneerina eri kamppailutyylien yhdistelemisessä. Hänellä oli myös merkittävä rooli tällaisten yhdisteltyjen lajien tuomisessa suuren yleisön tietoisuuteen ja suosioon. Tämä tapahtui 60-70-lukujen vaihteessa. Lee oli sitä mieltä, että parhaat ottelijat osaavat käyttää ja hyödyntää useita erilaisia kamppailutyylejä. Ammattilaisvapaaottelun varsinaisena läpimurtoaikana pidetään kuitenkin vasta 90-lukua, jolloin USA:ssa järjestettiin Ultimate Fighting Championship -niminen turnaus.

Vapaaottelun nykysäännöt Suomessa

Vaikka vapaaottelu onkin nimensä mukaisesti säännöiltään melko vapaata, ei siinä nykysääntöjen mukaan kuitenkaan saa tehdä aivan mitä tahansa. Nykyisin Suomessa käytetään kahden eri liiton kannattamia sääntöjä. Nämä liitot ovat Suomen vapaaotteluliitto sekä Shooto Finland. Suomen vapaaotteluliitto kieltää esimerkiksi puremisen sekä varpaiden ja sormien työntämisen vastustajan silmiin. Lisäksi sen sääntöjen mukaan vastustajaa ei saa repiä hiuksista eikä vastustajan sukupuolielimiin saa kohdistaa minkäänlaisia hyökkäyksiä.

Sääntöjen mukaan sormia tai varpaita ei saa työntää myöskään vastustajan haavoihin tai ruumiinonteloihin. Lisäksi vastustajan varpaiden ja sormien vääntäminen on kiellettyä. Sama koskee nipistämistä, raapimista sekä sylkemistä. Epäurheilijamaista käytöstä tai epäasiallista kielenkäyttöä ei vapaaottelussa näiden sääntöjen lomassa hyväksytä, ja tuomarin koskemattomuutta ei saa rikkoa.

Kamppailulajeilla on urheilussa erittäin pitkä historia. Voimien mitteleminen kuului jo muinaisiin antiikin olympialaisiin, jolloin lajeihin kuului sekä paini että pankration. Jälkimmäinen näistä yhdisteli useampaa eri taistelutyyliä ja lajilla oli ainoastaan kaksi sääntöä: ei puremista eikä silmien repimistä vastustajan päästä. Tämä lievästi sanottuna väkivaltainen laji keräsi suursuosiota antiikin aikana. Tähän samaan pankrationiin perustuu myös nykyään suursuosiota keräävä MMA, eli Mixed Martial Arts.

Oli aika, jolloin nyrkkeily oli ehdottomasti suosituin kamppailulaji. Nimet kuten Muhammed Ali ja Mike Tyson kuuluivat maailman tunnetuimpiin urheilijoihin ja isoimmat matsit keräsivät miljoonayleisöjä ympäri maailman. Viimeiset parikymmentä vuotta ovat kuitenkin muuttaneet tilanteen täysin. Yhdysvaltalaisten ottelijoiden uuvuttua, siirtyi Pohjois-Amerikan yleisön suurin kiinnostus vapaaottelun maailmaan. Yksi syy suosioon on ollut isot persoonat: siinä missä Klitschkon veljekset dominoivat nyrkkeilyn raskaansarjan maailmaa kliinisellä tehokkuudella ja vaatimattomuudella, nousi MMA:ssa, ja ennen kaikkea UFC:ssä, Conor McGregorin tapaisia moottoriturpia. Irlantilaisen tyrmääjätaiturin otteita voi ihastella myös Khabib Nurmagomedov vs Conor McGregor ottelussa.

UFC on myös kyennyt nousemaan selkeäksi otteluiden ykkösjärjestäjäksi vapaaottelussa. Siinä missä nyrkkeily on jakautunut sekavasti useaan eri lajiliittoon, on UFC selkeä ykkösnimi, jonka eri painoluokkien mestareita pidetään samalla koko lajin mestareina. MMA on pystynyt myös menestyksekkäästi tuomaan myös naisottelijoita lajiin, kuten Ronda Rouseyn suosio osoitti – nyrkkeilyssä vastaava supersuosio ei koskaan ole osunut naiskamppailijoille.

Vapaaottelun harrastaminen ei ole vielä toistaiseksi kasvanut supersuosioon, mutta sen kasvu tälläkin saralla on ollut huomattavaa viime vuosien aikana. Tätä nykyä mahdollisia harrastuspaikkoja on joka kolkassa Suomea, lännestä itään ja pohjoisesta etelään. Suurimmalla osalla ihmisiä onkin mahdollisuus päästä kokeilemaan vapaaottelua, jos siltä tuntuu.

MMA:n aloittaminen ei myöskään vaadi suurta määrää varusteita. Suojien lisäksi käytössä on shortsit ja hansikkaat – edes kenkiä ei tarvita, toisin kuin suurimassa osassa urheilulajeja. Hintaa varusteille ei siis juurikaan tule ja tässä taulukossa vapaaottelu on ehdottomasti halvimmasta päästä. Summaan ei ole kuitenkaan laskettu mukaan oppitunteja tai ehdottomasti tarpeen tulevia kylmäpusseja ja laastareita!

Nykyelämää olisi mahdotonta kuvitella elettäväksi ilman kenkiä. Ilman kenkiä sotkisimme jalkamme ulkona ja altistaisimme itsemme haavoille ja muille ikäville asioille. Amerikassa kenkiin on rakastuttu niin totaalisesti, että niitä pidetään jalassa jopa sisällä! Brittikoulut puolestaan vaihtavat kengät sisätossuihin, kuten on tapana myös joissakin saksalaiskodeissa.

Kenkä arvoesineenä

BBC kertoo, että tuhansien brittikotien uskotaan sisältävän kenkiä piilotettuna seinän väliin. Historiantutkijat uskovat, että tämän tavan syynä on ollut pyrkimys hätistellä pahoja henkiä.

Jos aiemmin kengillä on ollut korkea arvo, on joillakin kengillä nykyäänkin aivan posketon hinta. Paluu tulevaisuuteen –elokuvasta tuttu kenkä möi vastikään 92 000 dollarin hintaan.

Kenkien historiaa

Miltä ajalta kengät ovat sitten peräisin? Yhdysvaltain Oregonista on löydetty 7000-8000 vuotta ennen ajanlaskun alkua peräisin olevia sandaaleija, jotka oli tehty puunkuoresta. Muita vanhoja kenkälöytöjä ovat esimerkiksi Armenian luolastoista löytyneet kengät sekä jäämies Ötzin kengät, jotka ajoittuvat suunnilleen aikakaudelle 3000-3500 vuotta eaa. Skandinavian vanhin kenkä ja samalla vanhin vaatekappale on puolestaan peräisin Itä-Norjasta Jotunheimenin vuoristosta. Se löydettiin vuonna 2006 ja sen arvioitiin olevan noin kolme tuhatta vuotta vanha.

Myöhemmin egyptiläiset, hindut ja kreikkalaiset eivät juuri nähneet tarvetta kengille, ja kävelivätkin mielellään avojaloin. Jos jotakin kenkää käytettiin, se oli sandaalin tyyppinen jalkine. Asiat kuitenkin muuttuivat Rooman imperiumissa. Heillä vaatetus oli mahdin symboli, ja jalkineet ymmärrettiin välttämättömänä sivistyneelle elämälle. Orjat ja muut alempiarvoiset tosin kulkivat usein avojaloin.

Keskiajalla yleisiä olivat kengät, joissa oli paksu pohja. Kuten aiemmin, alempien kastien ihmiset kulkivat avojaloin. Nämä paksupohjaiset kengät olivat korkokenkien edeltäjä. 1700-luvun puolivälistä lähtien kenkien tekeminen, kuten moni muukin käsityöläisammatti, teollistui. 1800-luvun loppuun mennessä lähes koko kengäntekoprosessi oli koneellistettu. Kengänteon koneellistamisen tärkein vaikuttaja oli Marc Brunel, Ranskasta Englantiin siirtynyt insinööri, jonka tunnetuin taidonnäyte on Thamesin tunnelin suunnitteleminen.

Nykyaika

Nykyään kenkiä on jos jonkinlaisia. Suurin osa vaatteiden ja kenkien valmistuksesta on siirtynyt halvemman hintatason maihin, mutta Suomessa toimii vielä kourallinen kenkävalmistajia. Tunnetuimmat näistä lienevät turvakengistään tunnetut Jalas ja Sievi. Omanlaisensa menestystarina on myös lasten talvisaappaita valmistava Kuoma.

Kuitenkin valtaosa suomalaisten kengistä tuodaan ulkomailta. Suosituimpien kenkien joukossa Suomessa ovat niin merkittömät halpatuontikengät kuin paremmat merkkikengät. Tunnetuimpia kenkämerkkejä ovat esimerkiksi Ecco, Nike, Björn Borg sekä Vans.

Kenkien ostossa huomioon otettavia asioita

Tärkein kengän ominaisuus on sen soveltuvuus käyttötarkoitukseensa. Talvikengältä vaaditaan lämpöä ja kurankestoa, kun taas kesäkengän olisi hyvä hengittää. Juoksuun ja kävelyyn on myös olemassa erilaiset lenkkarit, sillä kävelykenkien tulisi olla joustavat ja juoksukenkien tukevat. Sandaalit ja Crocs-tyyppiset kengät on näppärä sujauttaa jalkaan, mutta ne eivät asiantuntijoiden mukaan tue tarpeeksi kantapäätä, mikä altistaa erilaisille vaivoille.

Suomalaiset ostavat kenkiä muihin Euroopan maihin verrattuna vähän. Terveyskirjaston mukaan siinä missä EU:n keskiarvo on 5,5 paria vuodessa, ostetaan Suomessa vain 3,4 paria vuodessa. Kenkiä voi ostaa joko netistä tai myymälästä. Netistä ostaessa on kenkiä mahdollista tilata useammat ja palauttaa vääränkokoiset, mutta kengän oikea koko ei kuitenkaan takaa hyvää istuvuutta. Mikäli netistä ostetut kengät tuntuvat huonolta jalassa, voi olla, että jalkaterä on keskimääräisestä jonkin verran poikkeava, jolloin on viisainta ostaa kengät myymälästä. Alan erikoisliikkeestä saa neuvoja kenkien ostoon, mutta vastaavasti hinnat voivat olla korkeampia kuin suurten volyymien kaupoissa.

Kuten Terveyskirjasto toteaa, kannattaa omat jalkaterät tutkia huolella ennen kenkien ostoa. Esimerkiksi vaivaisenluu, vasaravarpaat tai lattajalat saattavat olla asioita, jotka poissulkevat tietyn kenkämallin. Kenkää tulisi sovittaa iltapäivällä, jolloin jalkaterät ovat suurimmillaan. Kenkätyypin voi sulkea pois yhtä kenkää kokeilemalla, mutta ennen lopullista valintaa tulisi kokeilla, miltä kävely tuntuu molemmat kengät jalassa. Raskaana olevien ja lapsien kenkiä ostaessa on hyvä muistaa lasten kasvaminen ja jalkaterän koon muutos raskauden aikana. Älä osta ensimmäistä hyvältä tuntuvaa paria, vaan vertaile rauhassa eri vaihtoehtoja,

Vuonna 2016 Yle sai monen metsästäjän kahvit väärään kurkkuun. Silloin kolumnisti Kaarina Davis nimittäin väitti, että metsästys ei ole enää tätä päivää, vaan jäänne ajoilta, jolloin luontomme oli rikkaampi. Kolumnisti kertoi lisäksi järkyttyneensä tavasta, jolla metsästäjä houkutteli riistaansa ruoalla, ja kyseli vielä järkyttyneeltä kolumnistilta, oliko hän nähnyt haapanoita.

Ylen kolumni argumentoi metsästystä vastaan lisäksi kertomalla, että hirviemon saa tappaa, vaikka tällä olisi vasoja. Lisäksi hän kauhistelee “mitättömiä tuomioita”, joita metsästäjät saavat metsästysrikoksistaan.

Tämä on kolumnistin mielipide asioista, mutta se ei tarkoita, että metsästys olisi huono harrastus, jota ei tarvita. Hänen työnantajansa Yle antaa myös toisen kuvan harrastuksesta Eränkävijät-sarjassa, joka kertoo varsin monipuolisesti harrastuksesta, joka ei ole niin yksioikoisesti huono tai hyvä, toisin kuin kolumnista voisi ymmärtää.

Metsästys on ehdottomasti asia, jota tarvitsemme. Kuten Studio55 kertoo, metsästyksen loppumisesta seuraisi “valtakunnallinen kaaos”. Esimerkiksi hirvieläinten määrän nousu aiheuttaisi ongelmia tieliikenteelle, metsänhoidolle ja maataloudelle. On myös muistettava, että metsästäjät eivät vain ammu eläimiä, vaan myös keräävät arvokasta tietoa kannasta laskemalla niitä.

Metsästyksessä, kuten muissakin harrastuksissa, on sääntöjä, joita tulee noudattaa, jotta kaikilla olisi hauskaa ja turvallista. Säännöistä ehdottomasti tärkein on olla varma siitä mitä ampuu, sillä ensinnäkään ihmisiä ei tietenkään haluta ampua ja toisekseen liiallinen ampuminen kostautuu seuraavana vuonna kannan ollessa tätä vuotta pienempi. Muita tärkeitä sääntöjä ovat luonnon ja eläinten kunnioitus, aseen turvallinen käsittely sekä hyvien suhteiden ylläpitäminen maanomistajien kanssa.

Kuten lähes joka osa-alueella maassamme, myös metsästyksen saralla väki vanhenee ja toiminnan jatkuminen on vaakalaudalla. Metsästäjäliitto on huomannut tämän ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Se on julistanut vuoden 2018 “nuorten vuodeksi” ja lanseerannut kaksivaiheisen kampanjan nuorten metsästäjien houkuttelemiseksi metsästysseuroihin.

Kampanjan ensimmäisessä osassa vähintään viisi uutta alle 30-vuotiasta jäsentä ottanut seura saa 50 euroa jäsenestä. Toisessa osassa puolestaan halutaan helpottaa mahdollisia sääntömuutoksia, joilla jäseniä voidaan ottaa seuroihin. Liitto onkin sitoutunut maksamaan PRH:n perimät kulut sääntömuutoksista ja auttaa muutosprosessissa. Liiton sivuilta selviää, että noin parikymmentä seuraa on jo lähtenyt mukaan, pääasiassa Itä-Suomesta ja Pirkanmaalta.

Joko metsästyskipinä iski? Metsästys on tarkkaa puuhaa, mutta ei missään nimessä mitään rakettitiedettä, kunhan olet kykenevä liikkumaan maastossa. Metsästykselle ei ole ikärajoja, mikä aiheuttaa joskus hieman kiusallisia tilanteita vanhoille konkareille. Esimerkiksi muutama vuosi sitten 11-vuotias Ed ampui samana päivänä kaksi hirveä Kemiönsaaressa. Poika kertoo odottavansa innolla seuraavia jahteja.

Hyvä lähtökohta metsästysharrastukselle on etsiä metsästysseura. Metsästysseuran sivuilta löytyvät metsästyspiirit, ja sieltä voi edelleen etsiä oman alueensa metsästysseuran sekä yhteyshenkilöt. Kuten aiemmin kävi ilmi, metsästysliitto panostaa nuoriin. Joskus metsästäjät saattavat suhtautua epäillen uusiin tulokkaisiin, mutta useimmissa seuroissa kyllä tajutaan, että uusien jäsenien ottaminen on välttämätöntä toiminnan jatkumiselle.

Metsästysharrastuksen aloittaakseen tulee suorittaa metsästäjätutkinto. Niitä järjestävät paikalliset riistanhoitoyhdistykset. Metsästäjätutkinto sisältää 60 kysymystä, joista 15 on lajintuntemustehtäviä ja loput sanallisia monivalintakysymyksiä. Ensimmäiseen osaan on aikaa 15 minuuttia, ja koko kokeeseen 1,5 tuntia. Tutkinto on hyväksytty, mikäli virheitä on korkeintaan kahdeksan.

Kuulostaako pelottavalta? Ei hätää, sillä kaiken voi oppia. Metsästäjätutkintoja varten järjestetään asianmukaisia ns. metsästäjäkursseja, joissa perehdytetään metsästäjätutkinnon vaatimiin tietoihin. Mikäli oppii paremmin yksin, voi ostaa Metsästäjän oppaan Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta.

Kun tutkinto on suoritettu, saa kouraansa “metsästäjän ajokortin” eli metsästyskortin. Kortin lunastaakseen tulee maksaa riistanhoitomaksu, ja kortin saamisesta tarkempia tietoja antaa riistanhoitoyhdistys.

Metsästäjä ei luonnollisestikaan saa saalista paljain käsin, vaan on hankittava poliisin lupa aseen hallussapitoon sekä itse ase. Jotta aseluvan saa, on metsästysharrastus osoitettava metsästyskortilla. Tiettyjä eläimiä metsästääkseen – ja kaverien turvallisuuden kannalta – on käytävä ampumakokeessa. Siellä varmistetaan metsästäjän riittävä ampumataito sekä aseenkäsittelytaidot.

Metsästykseen tarvitaan myös lupa metsästää tietyllä maalla. Jos omistaa maata eikä ole vuokrannut metsästysoikeutta pois, voi metsästää omilla mailla. Muussa tapauksessa on oltava yhteydessä paikalliseen metsästysseuraan.

Huonolla suksella häviää

Monet Suomen hiihtojoukkueen fanit muistanevat kohutapahtumat talvelta 2016-2017. Kuten Ylen artikkeli Lahden MM-kisojen 10 kilometrin perinteisen tyylin kilpailusta kertoo, suksihuolto oli puheenaiheeksi noussut teema. Päävalmentaja Reijo Jylhä myönsi, että suksihuollolla ei ollut silloin paras päivä. Puoli minuuttia mitalista jäänyt Krista Pärmäkoski puolestaan arvioi, että huono suksi aiheutti tekniikkavirheen, joka todennäköisesti pudotti hänet mitaleilta.

Pärmäkosken lisäksi Laura Mononen antoi suksista kommentteja. Hänen mukaansa pito oli hyvä, mutta luisto ei paras mahdollinen. Kaikkein pisimmät kommentit antoi kuitenkin yli kolme minuuttia kärjestä jäänyt Anne Kyllönen. Hän kuvaili, miten suksia oli testattu ja miten siinä epäonnistuttiin. Pettynyt urheilija totesi lopulta, että hänen ei tarvitsisi “liisterikelillä” lähteä ladulle lainkaan.

Suksihuollossa rahalla saa ja hevosella pääsee

Suksitiimi eittämättä epäonnistui kyseisessä kilpailussa, mutta se ei tarkoita, että Suomen suksihuolto olisi muita huonompi. Fakta on, että esimerkiksi edellä mainitussa Lahden 10 kilometrin perinteisen kisassa kirkkaimmat mitalit kahminut Norja on liikkeellä paljon suuremmalla budjetilla. Norjalaisten voitelutiimin budjetin kerrotaan olleen kaksinkertainen Suomen budjettiin verrattuna. Siitä huolimatta Suomen huolto on onnistunut toisinaan erinomaisesti, kuten esimerkiksi Vancouverin olympialaisissa.

Suomen suksihuollon ajoittainen onnistuminen ja toisinaan tapahtuva epäonnistuminen kertoo enemmän suksivalinnan kriittisyydestä kuin itse huoltotiimin kyvykkyydestä. Siinä missä harrastajalle asiat ovat suhteellisen simppeleitä, on erään huoltajan mukaan suksihuolto huipulla lähestulkoon salatiedettä, eikä lähellekkään kaikkea kerrota medialle.

Välinekehityksellä maailmanennätysvauhtiin

Erittäin hyvä esimerkki välineen merkityksestä suorituksessa on noin kymmenen vuotta sitten sattunut episodi uimapukujen suhteen. Vuonna 2008 Speedo kehitti yhdessä Nasan kanssa LZR Racer-uimapuvun, jonka todettiin vähentävän veden vastusta merkittävästi, johtaen merkittävästi parempiin aikoihin uimaradalla. Kun kansainvälinen uimaliitto hyväksyi puvun kilpakäyttöön, oli areena valmis ennätystehtailulle. Vuoden 2010 alusta tällaiset puvut jälleen kiellettiin, mutta vielä nykyäänkin lähes puolet voimassaolevista maailmanennätyksistä on tehtailtu “superpuvuilla”.

Välinekehitys on kaikkien etu

Välineet ovat paljon mietteitä herättävä aihe: toisaalta ne mahdollistavat aina vain paremmat ja paremmat suoritukset, mutta toisaalta voidaan kysyä, miten reilua on, jos kilpailun lopputuloksen ratkaisee välineisiin käytetty rahamäärä, eikä kilpailijoiden urheilullinen paremmuus. Hyvä uutinen on, että uudet urheiluvälineet ovat toisinaan myös sellaisia, jotka tekevät kilpailusta tasaisempaa ja miellyttävämpää faneille. Esimerkiksi jalkapalloon on viime aikoina tullut paljon erilaisia kameroita, sensoreita ja muuta tekniikkaa, joiden avulla voidaan vähentää tuomareiden tekemiä inhimillisiä virheitä. Asioiden tarkastamiseen kuluu hieman aikaa, mutta aikaa kuluu paljon turhempiinkin asioihin, kuten pelaajien pyöriskelyyn tuskissaan kentän pinnassa – ja sitä seuraavaan ihmeparantumiseen.

Myös harrastajan kannalta urheilussa tapahtuva välinekilpailu on ehdottomasti positiivinen asia. Koska vain voitto ratkaisee, on kilpailijoilla motivaatiota kehittää jatkuvasti välineitään. Kuten edellä kävi ilmi, voi väline olla ratkaiseva tekijä keskivertosuorituksen sekä maineen ja kunnian välillä. Välinekehitys tuottaa uusia innovaatioita, jotka leviävät lopulta tavallisen harrastajankin saataville. Hyviä esimerkkejä tästä ovat pitopohjasukset ja kilpapyörät.

Välinekehitys saa meidät haluamaan uutta

Koska välinekehityksen myötä keksitään uusia, parempia välineitä, tulevat ne entistä houkuttelevammaksi harrastajille. Kun uusi tuote lyö läpi, laskee vanhan menekki. Tämä laskee vanhojen tuotteiden hintoja ja tuo harrastusvälineitä entistä useamman saataville käytettyjen tavaroiden kauppapaikoilla. Esimerkiksi joulun jälkeen voi hyvälaatuisia välineitä saada erittäin hyvään hintaan, kun lahjoja saaneet ihmiset luopuvat tarpeettomaksi katsomistaan tavaroista.

Kauppoihin ilmestyneet uutuusvälineet ovat pitkän tuotekehityksen tulos. Todennäköisesti idea on saanut alkunsa ideanikkarin päässä, jonka jälkeen on tehty prototyyppi. Sen jälkeen uusi idea on laitettu ammattilaisen testiin, ja jos se on toiminut, on idea otettu käyttöön kisakalustossa. Lopulta uusi tuote on voitu laittaa sarjatuotantoon. Mikäli olemme kuulleet uuden innovaation menestyksestä kilpailuissa, olemme todennäköisemmin valmiita laittamaan rahat tiskiin.

Nykyaika on harrastajan kulta-aikaa. Koskaan aiemmin eivät harrastusvälineet ole maksaneet näin vähän suhteessa tuloihimme, ja internetin tuomat mahdollisuudet käytetyn tavaran ostamiseen parantavat tilannetta entisestään. Älä siis turhia odottele, vaan ota selvää lajisi parhaimmistoon kuuluvista välineistä – ansaitset harrastuksessasi parasta!

Tervetuloa Palettisport-sivulle! Tältä sivulta löydät tietoa liikunnasta, metsästyksestä ja kengistä. Näihin aiheisiin liittyen tarjoamme yleistietoa sekä aloittelijoiden kaipaamia vinkkejä. Tutustu rohkeasti sivumme tarjontaan. Toivottavasti löydät itsellesi kiinnostavaa tietoa.

Noin 10 viime vuoden aikana on enenevässä määrin alettu puhua kuntosaliharjoittelusta ja sen tärkeydestä. Kuten Yle kertoo, erityisesti 30 ikävuoden jälkeen lihaskunnon ylläpitäminen on erittäin tärkeää. Peruskunto säilyy liikkumalla viisi kertaa viikossa puoli tuntia, mutta mikäli se on kestävyystyyppistä liikuntaa, ei lihaskunto pysy yllä. Viimeistään 60 vuoden iässä tulisi reagoida, sillä lihasvoiman heikkenemisen vauhti kiihtyy siinä iässä.

Kuntosaliharjoittelu on hyödyllistä myös itseään kuntouttaville. Esimerkiksi polvileikkauksen yhteydessä on kuntosaliharjoittelu erittäin tärkeää kuntoutuksen kannalta. Siinä missä aiemmin erityisesti naisten kauneusihanteena oli jopa sairaalloiseksi menevä laihuus, ovat nykyään kurvit suosiossa. Erityisesti peppuun kiinnitetään nyt huomiota, ja hyvä uutinen on, että jos pyöreää peppua ei ole saanut syntymälahjana, voi asialle tehdä paljon salilla. Miehillä puolestaan lihaksikkuus lienee ollut tavoiteltavien asioiden joukossa lähes koko historian ajan.

Onko käynyt niin hassusti, että vuodet ovat vierineet ja ylimääräisiä kiloja on tullut vyötärölle ja vähän muuallekin? Ei hätää! Kuntosali on paras paikka päästä eroon läskeistä surkastamatta lihaksia. Laihduttajan kannattaisi harrastaa lihaskuntoa 2-5 kertaa viikossa, 2-3 liikesarjaa lihasryhmää kohden. Lihasmassan ylläpitämisen ja kasvun kannalta olennaista on harjoitella riittävän isoilla painoilla. On myöskin huomioitava, että kasvanut lihasmassa ruokkii laihtumista: kun lihakset kasvavat, kasvaa myös kehon kokonaisenergiankulutus.

Miten kuntosaliharjoittelu sitten tulisi aloittaa? Koska valtava määrä ihmisiä on viime aikoina pohtinut saman asian kanssa, on netti pullollaan neuvoja asiaan liittyen, kuten esimerkiksi tikis.fi. Ensiksi kannattaa aloittaa varusteiden hankkimisesta. Vaatteiden tulisi olla mukavat ja istuvat. Salivaatteiden lisäksi tarvitset sisäliikuntakengät ja hikipyyhkeen. Älä myöskään unohda juomapulloa, jotta voit ylläpitää nestetasapainoa treenin aikana!

Jos sinulla ei ole aikaisempaa kokemusta saliharjoittelusta, kannattaa harkita personal trainerin palkkaamista. Hän kertoo, miten liikkeet tulee suorittaa, arvioi sinulle sopivat painot ja tekee tarvittaessa sopivan ohjelman. Jos rahasta on tiukkaa, hyödynnä kontaktejasi: salilla on hauskempaa kaverin kanssa, ja kaveri varmasti neuvoo mielellään. Myös YouTube on pullollaan erilaisia aiheeseen liittyviä tutoriaaleja.

Ei kannata tehdä sitä virhettä, että menee kylmiltään nostelemaan painoja – se voi aiheuttaa revähdyksiä! Aina salille mentäessä tulisi lämmitellä kroppa. Sen voi tehdä esimerkiksi kuntopyörää polkemalla, soutamalla tai muilla vastaavilla tavoilla. Alkulämmittelyn jälkeen voi tehdä pieniä venytyksiä, mutta perusteellisempi venyttely on järkevämpää tehdä treenin jälkeen, mielellään parin tunnin päästä.

Jos tavoitteena on lihastenkasvu, on pidettävä huoli riittävästä proteiininsaannista. Ravintosuositusten mukaan proteiinia tarvitaan vähintään 1 gramma päivässä painokiloa kohden, mutta lihasmassaa haluava tarvitsee tätä enemmän, mielellään vähintään 1,5 grammaa mutta mieluummin noin 2.

Käytännössä jokaiselle kuntosaliharjoittelun aloittavalle tulee kipuja harrastuksen alussa. Kuntosaliharrastajien motto onkin “No Pain, No Gain”. Kuitenkin kivulla on omat rajansa. Jos kipu vaikeuttaa liikkumista, ei salille kannata mennä. Kipu kertoo, että uudet lihasryhmät ovat aktivoituneet, ja sen pitäisi kadota hiljalleen harrastuksen jatkuessa.

Kuntosalilla on oma käytöskoodinsa, jota tulee noudattaa. Esimerkiksi painot tulee nostaa aina käytön jälkeen pois laitteesta omaan telineeseensä. Salilla on usein ruuhkaa töiden jälkeen, joten teethän oman harjoituksesi ja poistut sen jälkeen paikalta. Lisäksi kun olet tehnyt suorituksen jollakin laitteella, anna se heti seuraavan käyttöön. Älä aloita harrastusta tammikuussa, koska silloin kuntosali on täynnä uudenvuodenlupauksen tehneitä. Jo helmikuussa salilla on yleensä enemmän tilaa.

Kuinka nopeasti tuloksia voi sitten odottaa? Ilta-Sanomien haastattelema Janne kertoo, että hän aloitti treenaamisen teini-iässä, jolloin hänellä oli useita kiloja pudotettavanaan. Hän kertoo mielialan kohentuneen noin parin viikon jälkeen, ja 6-9 kuukauden jälkeen kunnossa ilmenneen merkittäviä muutoksia. Paino voi pudota nopeastikin, mutta lihasmassa ilmaantuu hitaammin. Jos tekee asiat nappiin, voi kuukauden kuluttua havaita silmämääräisiä tuloksia.

Ei kannata kuitenkaan pelkästään tuijotella vaakaa, peiliä tai vyötärönympärystä. Kuten Keventäjät kertoo, on lihasvoimaharjoittelulla paljon muitakin hyötyjä, kuten lepoaineenvaihdunnan piristyminen, lihasvoiman kasvu (ulkoisista merkeistä riippumatta), luuston vahvistuminen, verenpaineen lasku ja kolesteroliarvojen paraneminen. Eli salille mars!

Hiihto on eräs Suomen suosituimmista liikuntaharrastuksista: noin 800 000 suomalaisen arvellaan harrastavan hiihtoa. Maikkarin uutisen mukaan talvinen liikunta on monella tapaa hyödyllistä: kaloreita palaa huimasti enemmän pakkasella kuin sisätiloissa, kylmällä säällä jaksaa urheilla paremmin, ja mielikin paranee.

Hiihto on luistelun ohella eräs raskaimmista talviurheilulajeista, sillä leppoisa hiihto kuluttaa noin 408 kilokaloria tunnissa, ja kovempaa hiihtäessä luku voi nousta selvästi yli viidensadan. Hiihto on myös melko mukava laji harrastaa, sillä oikean tekniikan opittuaan pystyy etenemään melko tasaisesti ja pehmeästi, eikä esimerkiksi juoksun kaltaisia kantapääkipuja tule.

Säännöt selville

Hiihtämisen ikävin puoli lienee joidenkin harrastajien osoittama laturaivo. Kuten mihin tahansa elämän osa-alueelle, mahtuu hiihtoladuillekin monenlaista porukkaa. Jos tekee itse asiat kunnolla, on laturaivon kohteeksi joutuminen epätodennäköistä. On esimerkiksi syytä ottaa selvää, saako laduilla kävellä, jotta tietää varoa mahdollisia kävelijöitä ladulla. Tulee myös selvittää, mikä on reitin oikea kiertosuunta, jos reitillä on vain yksi latu.

Hiihtämistä varten tarvitaan siis ennen kaikkea hiihtolatu. Latuja tehdään ympäri Suomen hyvin, kunhan lunta vain riittää. Maahamme on myös rakentunut muutamia hiihtoputkia ja –halleja, jotka tosin ovat saaneet liikanimen “hukkaputki”, koska niiden käyttö ei ole ollut niin suosittua kuin oletettiin. Ne tarjoavat kuitenkin vaativammille harrastajille mahdollisuuden hiihtää tasalaatuisissa olosuhteissa ympäri vuoden.

Hyvillä välineillä hyvä mieli

Välinerintamalla on tapahtunut useita vallankumouksia hiihdon historian aikana. Uusin ja sunnuntaihiihtäjän näkökulmasta miellyttävin uutuus lienee ns. karvasuksi. Kuten Iltasanomat kertoo, ensin markkinoille tulivat pitoteipit, sitten voiteluvapaat sukset ja lopuksi karvasukset.

Pitoteippi oli markkinoille tullessaan jo aikamoinen mullistus: suksiin sai noin minuutissa hyvän pidon, joka kesti satojen kilometrien hiihtoa. Pitopohjasuksissa suksen pohja on valmistettu pinnoitteesta, joka aiheuttaa pitoa luovan “imun”, kun suksella potkaistaan. Lopulta oli karvasuksien vuoro tulla markkinoille. Karvasuksien pito perustuu karvoihin, jotka tarraavat lunta vasten potkun aikana.

Etenkin aloittelijoille nämä uudet tuotteet ovat olleet kuin taivaan lahja. Siinä missä voitelu oli aiemmin jokseenkin työlästä puuhaa, voi uusilla suksilla hiihtää jopa tuhansia kilometrejä ilman pitovoitelua. Ikävä kyllä luistoa varten joutuu vielä itse hommiin, ja karvasuksien kohdalla karva kuluu ajan saatossa. Se on vaihdettava uuteen noin 3000 kilometrin hiihtämisen jälkeen. Kuitenkin suunta on ehdottomasti positiivinen.

Sauvojen kohdalla muutokset ovat olleet vähemmän dramaattisia. Tämä on luonnollista, koska suksilla on kuitenkin selvästi suurempi merkitys suorituksessa. Viimeisen 10-20 vuoden aikana muutoksia on nähty muun muassa sauvan somman muodossa sekä kahvassa.

Nykyään myös suksien siteet ovat erittäin mukavia käyttää. Moni muistaa aikaisemmin käytössä olleen kolmipiikkisen härpäkkeen, joka oli varsinkin lapsille vaikea käyttää, koska piikkejä ei ollut helppo saada paikalleen. Nykyään siteet ovat helppokäyttöisiä, ja koska suksissa on yleensä NIS-kiinnityslevy valmiina, voi siteitä vaihtaa helposti ilman ruuveja. Kaksi sidetyyppiä on dominoinut markkinoita: norjalaisen Rottefellan NNN-side sekä ranskalaisen Salomonin SNS-side. Valitettavasti nämä tyypit eivät ole keskenään yhteensopivia. Ilouutinen kuitenkin on, että Salomon toi vuonna 2016 markkinoille Prolink-monot ja siteet. Ne ovat yhteensopivia NNN-järjestelmän kanssa.

Hiihdossa on kaksi tekniikkaa, perinteinen sekä vapaa. Vapaalla tyylillä pääsee kovempaan vauhtiin. Vapaa tyyli kehittää enemmän kestävyyttä, kun taas perinteinen tyyli käy lihaskuntoharjoituksesta. Jotkut vertaavat vapaata hiihtoa pyöräilyyn ja perinteistä kävelyyn.

Kilpailuja riittää

Hiihto on yksin viihtyvälle soveltuva harrastus, sillä sopivan reitin valitessaan voi hiihdellä ylhäisessä yksinäisyydessään muista välittämättä. Kuitenkin jos harrastus alkaa sujua hyvin ja tekisi mieli kokeilla tasoaan muihin nähden, on Suomen talvessa kilpailuja yllin kyllin. Jopa pienimmilläkin paikkakunnilla on innokkaita hiihtäjiä, jotka järjestävät kilpailuja.

Mikäli on harrastaja, mutta haluaa “isoihin kisoihin”, kannattaa suunnistaa Finlandia-hiihtoon. Finlandia-hiihdon matkat ovat 50 km, 32 kilometriä ja 20 km. Tapahtuma on todellista urheilun juhlaa, sillä vuosittain Finlandia-hiihto kerää laduille tuhansia innokkaita.