Vuonna 2016 Yle sai monen metsästäjän kahvit väärään kurkkuun. Silloin kolumnisti Kaarina Davis nimittäin väitti, että metsästys ei ole enää tätä päivää, vaan jäänne ajoilta, jolloin luontomme oli rikkaampi. Kolumnisti kertoi lisäksi järkyttyneensä tavasta, jolla metsästäjä houkutteli riistaansa ruoalla, ja kyseli vielä järkyttyneeltä kolumnistilta, oliko hän nähnyt haapanoita.
Ylen kolumni argumentoi metsästystä vastaan lisäksi kertomalla, että hirviemon saa tappaa, vaikka tällä olisi vasoja. Lisäksi hän kauhistelee “mitättömiä tuomioita”, joita metsästäjät saavat metsästysrikoksistaan.
Tämä on kolumnistin mielipide asioista, mutta se ei tarkoita, että metsästys olisi huono harrastus, jota ei tarvita. Hänen työnantajansa Yle antaa myös toisen kuvan harrastuksesta Eränkävijät-sarjassa, joka kertoo varsin monipuolisesti harrastuksesta, joka ei ole niin yksioikoisesti huono tai hyvä, toisin kuin kolumnista voisi ymmärtää.
Metsästys on ehdottomasti asia, jota tarvitsemme. Kuten Studio55 kertoo, metsästyksen loppumisesta seuraisi “valtakunnallinen kaaos”. Esimerkiksi hirvieläinten määrän nousu aiheuttaisi ongelmia tieliikenteelle, metsänhoidolle ja maataloudelle. On myös muistettava, että metsästäjät eivät vain ammu eläimiä, vaan myös keräävät arvokasta tietoa kannasta laskemalla niitä.
Metsästyksessä, kuten muissakin harrastuksissa, on sääntöjä, joita tulee noudattaa, jotta kaikilla olisi hauskaa ja turvallista. Säännöistä ehdottomasti tärkein on olla varma siitä mitä ampuu, sillä ensinnäkään ihmisiä ei tietenkään haluta ampua ja toisekseen liiallinen ampuminen kostautuu seuraavana vuonna kannan ollessa tätä vuotta pienempi. Muita tärkeitä sääntöjä ovat luonnon ja eläinten kunnioitus, aseen turvallinen käsittely sekä hyvien suhteiden ylläpitäminen maanomistajien kanssa.
Kuten lähes joka osa-alueella maassamme, myös metsästyksen saralla väki vanhenee ja toiminnan jatkuminen on vaakalaudalla. Metsästäjäliitto on huomannut tämän ja ryhtynyt toimenpiteisiin. Se on julistanut vuoden 2018 “nuorten vuodeksi” ja lanseerannut kaksivaiheisen kampanjan nuorten metsästäjien houkuttelemiseksi metsästysseuroihin.
Kampanjan ensimmäisessä osassa vähintään viisi uutta alle 30-vuotiasta jäsentä ottanut seura saa 50 euroa jäsenestä. Toisessa osassa puolestaan halutaan helpottaa mahdollisia sääntömuutoksia, joilla jäseniä voidaan ottaa seuroihin. Liitto onkin sitoutunut maksamaan PRH:n perimät kulut sääntömuutoksista ja auttaa muutosprosessissa. Liiton sivuilta selviää, että noin parikymmentä seuraa on jo lähtenyt mukaan, pääasiassa Itä-Suomesta ja Pirkanmaalta.
Joko metsästyskipinä iski? Metsästys on tarkkaa puuhaa, mutta ei missään nimessä mitään rakettitiedettä, kunhan olet kykenevä liikkumaan maastossa. Metsästykselle ei ole ikärajoja, mikä aiheuttaa joskus hieman kiusallisia tilanteita vanhoille konkareille. Esimerkiksi muutama vuosi sitten 11-vuotias Ed ampui samana päivänä kaksi hirveä Kemiönsaaressa. Poika kertoo odottavansa innolla seuraavia jahteja.
Hyvä lähtökohta metsästysharrastukselle on etsiä metsästysseura. Metsästysseuran sivuilta löytyvät metsästyspiirit, ja sieltä voi edelleen etsiä oman alueensa metsästysseuran sekä yhteyshenkilöt. Kuten aiemmin kävi ilmi, metsästysliitto panostaa nuoriin. Joskus metsästäjät saattavat suhtautua epäillen uusiin tulokkaisiin, mutta useimmissa seuroissa kyllä tajutaan, että uusien jäsenien ottaminen on välttämätöntä toiminnan jatkumiselle.
Metsästysharrastuksen aloittaakseen tulee suorittaa metsästäjätutkinto. Niitä järjestävät paikalliset riistanhoitoyhdistykset. Metsästäjätutkinto sisältää 60 kysymystä, joista 15 on lajintuntemustehtäviä ja loput sanallisia monivalintakysymyksiä. Ensimmäiseen osaan on aikaa 15 minuuttia, ja koko kokeeseen 1,5 tuntia. Tutkinto on hyväksytty, mikäli virheitä on korkeintaan kahdeksan.
Kuulostaako pelottavalta? Ei hätää, sillä kaiken voi oppia. Metsästäjätutkintoja varten järjestetään asianmukaisia ns. metsästäjäkursseja, joissa perehdytetään metsästäjätutkinnon vaatimiin tietoihin. Mikäli oppii paremmin yksin, voi ostaa Metsästäjän oppaan Suomen riistakeskuksen verkkokaupasta.
Kun tutkinto on suoritettu, saa kouraansa “metsästäjän ajokortin” eli metsästyskortin. Kortin lunastaakseen tulee maksaa riistanhoitomaksu, ja kortin saamisesta tarkempia tietoja antaa riistanhoitoyhdistys.
Metsästäjä ei luonnollisestikaan saa saalista paljain käsin, vaan on hankittava poliisin lupa aseen hallussapitoon sekä itse ase. Jotta aseluvan saa, on metsästysharrastus osoitettava metsästyskortilla. Tiettyjä eläimiä metsästääkseen – ja kaverien turvallisuuden kannalta – on käytävä ampumakokeessa. Siellä varmistetaan metsästäjän riittävä ampumataito sekä aseenkäsittelytaidot.
Metsästykseen tarvitaan myös lupa metsästää tietyllä maalla. Jos omistaa maata eikä ole vuokrannut metsästysoikeutta pois, voi metsästää omilla mailla. Muussa tapauksessa on oltava yhteydessä paikalliseen metsästysseuraan.