Hiihto on eräs Suomen suosituimmista liikuntaharrastuksista: noin 800 000 suomalaisen arvellaan harrastavan hiihtoa. Maikkarin uutisen mukaan talvinen liikunta on monella tapaa hyödyllistä: kaloreita palaa huimasti enemmän pakkasella kuin sisätiloissa, kylmällä säällä jaksaa urheilla paremmin, ja mielikin paranee.
Hiihto on luistelun ohella eräs raskaimmista talviurheilulajeista, sillä leppoisa hiihto kuluttaa noin 408 kilokaloria tunnissa, ja kovempaa hiihtäessä luku voi nousta selvästi yli viidensadan. Hiihto on myös melko mukava laji harrastaa, sillä oikean tekniikan opittuaan pystyy etenemään melko tasaisesti ja pehmeästi, eikä esimerkiksi juoksun kaltaisia kantapääkipuja tule.
Säännöt selville
Hiihtämisen ikävin puoli lienee joidenkin harrastajien osoittama laturaivo. Kuten mihin tahansa elämän osa-alueelle, mahtuu hiihtoladuillekin monenlaista porukkaa. Jos tekee itse asiat kunnolla, on laturaivon kohteeksi joutuminen epätodennäköistä. On esimerkiksi syytä ottaa selvää, saako laduilla kävellä, jotta tietää varoa mahdollisia kävelijöitä ladulla. Tulee myös selvittää, mikä on reitin oikea kiertosuunta, jos reitillä on vain yksi latu.
Hiihtämistä varten tarvitaan siis ennen kaikkea hiihtolatu. Latuja tehdään ympäri Suomen hyvin, kunhan lunta vain riittää. Maahamme on myös rakentunut muutamia hiihtoputkia ja –halleja, jotka tosin ovat saaneet liikanimen “hukkaputki”, koska niiden käyttö ei ole ollut niin suosittua kuin oletettiin. Ne tarjoavat kuitenkin vaativammille harrastajille mahdollisuuden hiihtää tasalaatuisissa olosuhteissa ympäri vuoden.
Hyvillä välineillä hyvä mieli
Välinerintamalla on tapahtunut useita vallankumouksia hiihdon historian aikana. Uusin ja sunnuntaihiihtäjän näkökulmasta miellyttävin uutuus lienee ns. karvasuksi. Kuten Iltasanomat kertoo, ensin markkinoille tulivat pitoteipit, sitten voiteluvapaat sukset ja lopuksi karvasukset.
Pitoteippi oli markkinoille tullessaan jo aikamoinen mullistus: suksiin sai noin minuutissa hyvän pidon, joka kesti satojen kilometrien hiihtoa. Pitopohjasuksissa suksen pohja on valmistettu pinnoitteesta, joka aiheuttaa pitoa luovan “imun”, kun suksella potkaistaan. Lopulta oli karvasuksien vuoro tulla markkinoille. Karvasuksien pito perustuu karvoihin, jotka tarraavat lunta vasten potkun aikana.
Etenkin aloittelijoille nämä uudet tuotteet ovat olleet kuin taivaan lahja. Siinä missä voitelu oli aiemmin jokseenkin työlästä puuhaa, voi uusilla suksilla hiihtää jopa tuhansia kilometrejä ilman pitovoitelua. Ikävä kyllä luistoa varten joutuu vielä itse hommiin, ja karvasuksien kohdalla karva kuluu ajan saatossa. Se on vaihdettava uuteen noin 3000 kilometrin hiihtämisen jälkeen. Kuitenkin suunta on ehdottomasti positiivinen.
Sauvojen kohdalla muutokset ovat olleet vähemmän dramaattisia. Tämä on luonnollista, koska suksilla on kuitenkin selvästi suurempi merkitys suorituksessa. Viimeisen 10-20 vuoden aikana muutoksia on nähty muun muassa sauvan somman muodossa sekä kahvassa.
Nykyään myös suksien siteet ovat erittäin mukavia käyttää. Moni muistaa aikaisemmin käytössä olleen kolmipiikkisen härpäkkeen, joka oli varsinkin lapsille vaikea käyttää, koska piikkejä ei ollut helppo saada paikalleen. Nykyään siteet ovat helppokäyttöisiä, ja koska suksissa on yleensä NIS-kiinnityslevy valmiina, voi siteitä vaihtaa helposti ilman ruuveja. Kaksi sidetyyppiä on dominoinut markkinoita: norjalaisen Rottefellan NNN-side sekä ranskalaisen Salomonin SNS-side. Valitettavasti nämä tyypit eivät ole keskenään yhteensopivia. Ilouutinen kuitenkin on, että Salomon toi vuonna 2016 markkinoille Prolink-monot ja siteet. Ne ovat yhteensopivia NNN-järjestelmän kanssa.
Hiihdossa on kaksi tekniikkaa, perinteinen sekä vapaa. Vapaalla tyylillä pääsee kovempaan vauhtiin. Vapaa tyyli kehittää enemmän kestävyyttä, kun taas perinteinen tyyli käy lihaskuntoharjoituksesta. Jotkut vertaavat vapaata hiihtoa pyöräilyyn ja perinteistä kävelyyn.
Kilpailuja riittää
Hiihto on yksin viihtyvälle soveltuva harrastus, sillä sopivan reitin valitessaan voi hiihdellä ylhäisessä yksinäisyydessään muista välittämättä. Kuitenkin jos harrastus alkaa sujua hyvin ja tekisi mieli kokeilla tasoaan muihin nähden, on Suomen talvessa kilpailuja yllin kyllin. Jopa pienimmilläkin paikkakunnilla on innokkaita hiihtäjiä, jotka järjestävät kilpailuja.
Mikäli on harrastaja, mutta haluaa “isoihin kisoihin”, kannattaa suunnistaa Finlandia-hiihtoon. Finlandia-hiihdon matkat ovat 50 km, 32 kilometriä ja 20 km. Tapahtuma on todellista urheilun juhlaa, sillä vuosittain Finlandia-hiihto kerää laduille tuhansia innokkaita.